Raha parisuhteessa

Personal

Siitä asti, kun muutettiin T:n kanssa yhteen, ei olla pahemmin piitattu kumpi maksaa minkäkin kauppareissun tai bensatankillisen. Se on sujunut meidän kohdalla tosi hyvin, koska me molemmat käytetään aika saman verran rahaa. Käydään ulkona syömässä melko saman verran, ostetaan uusia vaatteita yhtä harvoin, eikä kummankaan harrastukset maksa maltaita. 

Tällä hetkellä hoitovapaalla ollessani, ei tosiaan tipu tilille kuin taskurahoja. Mä olen tottunut aina laittamaan palkasta sivuun rahaa, ainakin yhdelle säästötilille, jotain kivaa varten ja erikseen sijoittanut osan jotain vielä kivempaa varten (heh). Nyt ei todellakaan ole varaa laittaa pennosia sivuun juuri mitään kivaa varten, mutta onko sillä väliä. Nythän me eletään tätä hetkeä, yhtä meidän unelmista = remontoidaan meille meidän näköistä kivaa kotia. 

Mun sisällä asuu kaksi ihmistä. Se järkevä tyyppi joka tietää, että elämässä tulee vaiheita. Aina ei voi säästää eläkettä varten ja on ihan ok vaan pysähtyäja elää tavallista arkea tässä ja nyt. Sitten on se pirun raskas masentuja, joka kuvittelee, että jos olen kotona jokusen vuoden, niin yhtäkkiä en ikinä tienaa tarpeeksi, tee tarpeeksi, etene tarpeeksi ja kaikki mitä teen, on vaan kokoajan liian vähän

Vaikka se ”pirun raskas masentuja” välillä nostaakin päätään. Sisimmässäni, ihan oikeasti, oon sitä mieltä, että tärkeintä on meidän perheen hyvinvointi.  Se, että me kummatkin painettaisiin pitkää päivää töissä ja vietäisiin R jo näin pienenä päiväkotiin, ei antaisi meille onnellisuuspointseja, vaikka rahaa olisikin tuolloin enemmän. Ehkä mulla on myös pieni kammo perinteisiä arvoja kohtaan, minkä takia en itse muista aina arvostaa omaa rooliani, vaikka pitäisi katsoa kokonaiskuvaa, eikä verrata tilitietoja. Olisihan se nyt kiva, että molemmat tienaisivat yhtä paljon ja totta hemmetissä haluaisin jakaa kaiken 50/50, mutta tällä hetkellä, näillä valinnoilla, se ei vain onnistu ja olemme silti tasavertaisia ihmisinä ja kumppaneina (terveisin ”se järkevä tyyppi”)

Rahasta riitely on meillä vähäistä, koska meillä on niin selvät sävelet siinä, että me rakennetaan yhdessä meidän perheelle hyvää elämää ja siinä rakennusprojektissa on ihan valtavasti isompia tekijöitä kuin se kumpi maksaa useammin sähkölaskun. Nyt kun meillä on kodin remonttiprojekti käynnissä, niin raha aiheena on kyllä ollut enemmän tapetilla kuin ehkä koskaan. Jos jossain kohtaa tulee tilanne, missä meidän kulutuskäyttäytyminen yksilöinä muuttuu, niin se todellakin vaatii laatimaan tarkemmat pelisäännöt. Eihän parisuhteesta tulisi mitään, jos tilanne olisi se, että toinen voi käydä ulkona syömässä ja leffassa, kun toinen taas joutuu napsimaan irttareita kotisohvalla, koska kotihoidontuki vaan ei riitä.

Välillä on kyllä vähän hankalaa, kun tuntuu, ettei mikään mitä ostaa ole täysin omaa. Kun esimerkiksi ostan joululahjoja, niin korostuu se ”ajatus on tärkein” periaate, sillä kaikki joululahjoihin käytetyt rahat ovat kuitenkin loppujen lopuksi siitä yhteisestä pussista pois. Me yritettiin jossain kohtaa tehdä jonkinlaiset säännöt, että maksan hoitorahastani tietyt jutut ja T loput, mutta se on inasen hankalaa, kun hoitoraha tosiaan on niin pieni, että jos joskus erehdyin sitten maksamaan, vaikka kaikkien vakuutuslaskut, niin sinne se sitten humahtikin. Kun menen taas tavalliseen tapaan töihin, niin raja ns. omasta rahasta ja yhteisestä rahasta varmasti selkenee jonkin verran. 

Kuva: Pixabay

-Jasu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *