Esikoisen muutto omaan huoneeseen

Family

Miten kiitollinen saankaan olla hyvistä unista, jotka meidän naperolle ja sitä myöten myös koko perheelle on suotu. En muista tarkkaan kuinka kauan, mutta tosi pitkään R on jo nukkunut 12 tunnin yöunia. Heräilyjä öisin toki on, kuitenkin pysytellen siedettävyyden rajoissa, 0-2 kertaa tavallisena yönä. Unet pääsääntöisesti jatkuvat sillä, kun silittelen hetkisen ja peittelen uudestaan. Kyllähän R:llä kolkuttelee jo 2-vuotis synttärit ja useimmat ipanat varmaan tässä vaiheessa nukkuvatkin onneksi hyvin. Usein kuulee, miten äidit ei välttämättä muista vauvavuodesta mitään ja se on varmasti suurelta osin sen valtavan univajeen ansiota, jonka ne ihanat minit saattaa aiheuttaa. Pidän unta ja sen hyvää laatua ehdottomasti vähintään kärki kolmosessa, mitä tulee hyvinvointiin ja elämästä nauttimiseen.

Yöunille meneminen on ollut meillä melko mutkatonta aina, mutta erityisesti kun siirsimme R:n omaan huoneeseen nukkumaan, niin viimeisetkin hulinat ovat hävinneet. Eilen oli ensimmäinen kerta tämän parin viikon omassa huoneessa nukkumisen aikana, kun jouduttiin pari kertaa peittelemään ja pusuttelemaan. Se taisi juontaa niistä 5 tunnin päikkäreistä, jotka nukuttiin samana päivänä. Taisi olla joku pikku pöpö iskemässä, enkä mä siksi viittinyt herättää toista uniltaan, onneksi se näyttäisikin menneen ohi!

Odoteltiin omaan sänkyyn siirtymistä, kunnes meidän kodin remppa alkoi olla paremmalla mallilla, saatiin R:n huone jotenkuten mallilleen, pimennysverhot ja väliovi paikoilleen. Halusin myös odottaa, että ostamme ensin vuodekatoksen sängyn päälle ja näin sängystä tulisi ihanan turvallinen pesä, minne on kiva kömpiä nukkumaan. Täydellisen värinen vuodekatos löytyi Ellokselta. Se on kyllä huippu kiva ja voisin kuvitella nukahtavani itsekin hyvin sen alle! Haluaisin vielä ripustaa vuodekatoksesta roikkumaan vaikka pienen lentokoneen tai pimeässä hohtavia tähtiä. Ainakin omassa lapsuudessani kaikki pimeässä hohtavat jutut oli parasta.

Käsittääkseni moni siirtyy omaan huoneeseen nukkumaan jo joskus ennen yhden vuoden ikää ja unet omassa huoneessa ovat monesti paremmat kuin äitin ja isin kanssa samassa huoneessa. Meillä oli monia käytännön tekijöitä, miksei R muuttanut omaan huoneeseen nukkumaan, kuin vasta nyt 1 vuoden ja 9 kuukauden ikäisenä. Täytyy kuitenkin myöntää, että mulle oli varsin ok muuton tapahtuvan vasta nyt. Tuntui aluksi tosi orvolta, kun ei pystynytkään enää kuulemaan pienen hengitystä siinä lähellä.  Nopeasti siihen kuitenkin totuin, vaikka napanuoraa vähän alkuun ajatus kiristeli.

Naperon oma huone on vielä melko mälsä ja pliisu vaikka yleensä tykkään lastenhuoneessa näkyvän asujansa kädenjälki ja mieltymykset. Tosin maalasimme sormiväreillä yhtenä päivänä taideteoksia, jotka mätsäävätkin sattumalta aikas näppärästi huoneen sävyihin. Ehkä kehystän ne seinälle, entisen kodin olkkarista muuttaneen, abstraktin taulun viereen niin huone saa vähän väriä ja elämää. Odottelen vielä sitä suurempaa inspiraatiota ja innostusta sisustaa R:n huone hienoksi. Tylsähkö huone ei toisaalta ole välttämättä huono tällä hetkellä, kun leikit tapahtuvat vielä pääsääntöisesti olkkarissa ja oma huone on enemmän rauhoittumista varten.

Meillä on ennen nukahdettu hyvin yöunien lisäksi päikkäreille, kunhan aikataulut ja rutiinit pysyvät päivästä toiseen suunnilleen samankaltaisina. Nyt on kuitenkin joku outo muutos vaihe käynnissä ja päikkäreille nukahtaminen on tuottanut viime viikon lievää hermojen kiristelyä. Päikkärit ihan selkeästi vielä tarvittaisiin, iltapäivän väsymyksestä päätellen ja vaikka päikkäreille omaan sänkyyn kavutaankin hyvillä mielin, niin ei uni meinaa millään tulla. Tänään laitoin musiikit sen verran kovalle alakerrassa, että basso kuului yläkertaankin ihan kunnolla ja eikös uni tullut melkein heti! Hmm, popit kaakkoon ja nukkumaan, mulle moinen nukahtamiskikka ei kyllä tepsisi ikinä.

Onnistuinpa nappaamaan huonolaatuisimmat kuvat hetkeen, ehkä seuraavassa postauksessa paremmin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *