Täydellinen ruokavalio on epätäydellistä

Personal Wellness

Heräteltiin tänään lauantaifiilis nauttimalla koko perheen kesken aamiainen kivassa kahvilassa, johon saimme lahjakortit tuparilahjaksi. Aiemmin käytiin melko useinkin brunsseilla ja aamiaisilla viikonloppuisin, mutta näköjään jossain kohtaa se tapa jäi. Nyt kun R alkaa olla jo sikäli kivassa iässä, ettei syömisessä tarvitse niin tiiviisti auttaa, eikä ruokaa lentele ihan niin pitkin poikin ja päästä varpaisiin, voisikin alkaa useammin aloittamaan viikonlopun valmiiksi katetulla aamiaispöydällä.

Pöydässä oli kaikki hyvän aamiaisen ykköset; puuroa, leipiä, hedelmiä, marjoja, smoothieita, muutamia makeita juttuja ja tietysti croissantit ja Nutella. Yleensäkin arvioin hyvän aamiaispaikan ja hotelliaamiaisen sen mukaan, onko tarjolla croissanteja ja Nutellaa, koska mun mielestä ne on perinteisessä herkutteluaamiaisessa ”se juttu”. Syötiin koko rahan edestä masut täyteen ja jatkettiin viikonlopun viettoa Pikku Kakkosen puistossa, ihan loistava lauantain aloitus siis.

Kauas on eletty niistä teinivuosista, kun skippasin kouluruuan, mässäillen purkkaa ja hörppien energiajuoman vatsantäytteeksi. Noihin aikoihin myös kirjoittelin päiväkirjaan kauhistuneena, kuinka vaaka näytti yli 50 kiloa ja koin olevani jättimäinen. Kuulostaa kauhealta. Uskoisin, että tosi monella tulee jossain kohtaa noita samankaltaisia ajatuksia, mitä mulla oli tuolloin.

Mulle toimii parhaiten nykyään se, että syön kunnollisia annoksia enkä skippaa aterioita. Jos jätän jonkun aterian välistä, se näkyy illalla sammumattomana nälkänä ja väsymyksenä. Ruuan laatu tuntuu kropassa aika nopeasti, lähinnä kärsin valtavasta janosta ja turvotuksesta, jos on tullut syötyä pelkkää roskaa. Mieli tekee vetää porkkanoita ja raikkaita smoothieita kaksin käsin. Sellainen tietynlainen tasapaino tuleekin aika luonnostaan, koska mun ei tee mieli hampparia ja pizzaa enää toista (tai ainakaan kolmatta) päivää putkeen.

”Aina välillä saan kommenttia, miten hurjan terveellisesti syön vaikkei se todellakaan päde jatkuvasti. Mulla tulee kommenteista hieman huono omatunto, että annanko itsestäni sellaisen kuvan, että elän pelkällä chiapuddingilla ja vihermehuilla, koska en ollenkaan ihannoi sellaista ylenpalttista kurinalaisuutta ja sen jatkuvaa hypetystä.”

Nyt kun kiloja on pysyvästi melkein 10 enemmän kuin noina aikoina, kun olin mielestäni jättimäinen, olen varsin tyytyväinen nahoissani. Toki yhteiskunnassa on muutenkin tapahtunut tervettä muutosta, eikä laihuutta ihannoida kaikkien keskuudessa samalla tavalla. Uskon, että olen löytänyt hyvän balanssin mitä tulee syömiseen. Se ei todellakaan tarkoita, ettenkö herkuttelisi tai söisi muuten vaan epäterveellisesti silloin tällöin. Aina välillä saan kommenttia, miten hurjan terveellisesti syön vaikkei se todellakaan päde jatkuvasti. Mulla tulee kommenteista hieman huono omatunto, että annanko itsestäni sellaisen kuvan, että elän pelkällä chiapuddingilla ja vihermehuilla, koska en ollenkaan ihannoi sellaista ylenpalttista kurinalaisuutta ja sen jatkuvaa hypetystä. Varmasti someen herkemmin tulee kuvattua niitä annoksia, joissa on värikkäitä tuoreita marjoja ja hedelmiä, kuin aneemisen näköistä pakastepizzaa. Saatan syödä saman päivän aikana sen smoothiebowlin ja pakastepizzan tai ihan mitä ikinä tekee mieli.

Joskus on kausia, kun keittiössämme on pääsääntöisesti lämmitelty puolivalmista pöytään ja lounasteltu ulkona mitä sattuu. Se usein automaattisesti kompensoituu hetken päästä sillä, että tekee taas mieli pistää suuhunsa jotain parempaa. Mun mielestä on ihanaa asua maassa, jossa on näin paljon kaikkia puolivalmiita vaihtoehtoja ja vieläpä vegaaneille ja kasvissyöjille. Eineksissäkin on isoja eroja, missä milloinkin on piilosokeria, piilosuolaa, palmuoljyä jne. ja mitä itse olen havainnut, niin näitä parempia, kotitekoisempia vaihtoehtoja ilman turhaa, tulee jatkuvasti lisää. Ja mun mielestä se ei pilaa ateriaa, joka on pääsääntöisesti ihan jees aineksista, jos lisukkeena on valmis parsakaali-kukkakaaligratiini, vaikka se sisältäisikin piilosokeria. Varsinkin, jos sillä saadaan kukkakaali ja parsakaali maistumaan myös perheen pienimmille.

Ihmisiä on moneen lähtöön, pienempiä ja isompia, eikä ole luonnollista, että jokainen pyrkii samaan muottiin. Toivoisin, että kaikki löytäisivät kultaisen keskitien ravinnon ja liikunnan suhteen eikä tarvitsisi kokea turhaa stressiä aiheuttavaa tavoittelua mihinkään ylenpalttiseen, koska tiedän miten perseestä on, kun kelaa päivän ruoka-annoksia illalla sängyssä ja miettii mitä söi liikaa ja mitä liian vähän. En joskus olisi uskonut, miten terveen suhtautumisen ruokaan ja liikuntaan pystyn kehittämään itselleni, kun vaan menee hyvinvointi edellä ja kuuntelee kroppaansa.

Meillä oli tänään aamiaisella niin kova nälkä, että kuvat jäi nappaamatta, mutta myös nämä kuvat on otettu silloin, kun ruoka on parhaimmillaan ja pidentää ikää varppina enemmän kuin, pelkkä valkoisten jauhojen ja sokerien välttely! Eli synttärikemuilta, joissa vieläpä sankarina on alan ammattilainen, joka hoitaa tarjoilut mocktaileineen P-A-R-A-S-T-A.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *