Terkut mukavuusalueelta

Personal

Pian on taas aika kehittyä ja tavoitella unelmia, kun yhteishaku aukeaa ensi kuussa. Alan olla viimein selvillä vesillä mihin itse aion hakea. Pitkään olen pompotellut jotain järkevää, jotain luovaa ja uskon löytäneeni nyt jotain siltä väliltä. Ei tosiaan ole helppoa miettiä mikä on paras juttu itselle. Moni kiva homma vaatii hirveästi työtä, että siinä menestyy, eikä ole välttämättä vaivan väärtti ja toinen hyvä palkkainen homma saattaa olla muuten ihan syvältä. Mieluummin maksan vaikka siitä, ettei tarvitse tehdä jotain mälsää joka päivä, kun ajan hienolla autolla tekemään sitä jotain mälsää.

Jos nyt pääsen opiskelemaan, se on mulle jo kolmas ammatti. Mikään ei ole kuitenkaan ollut turhaa, vaan kaikki opiskelu on opettanut uutta, tutustuttanut uusiin ihmisiin ja mitä kultakimpaleita sieltä onkaan mukaan tarttunut! Muistan aikoinaan eräällä työpaikalla huomattavasti iäkkäämmän työtoverin kauhistelleen, että mitä hukkaan heitettyä aikaa, kun opiskelin matkaoppaaksi, eikä homma sitten napannutkaan. Eikö se kuitenkin olisi kamalampaa, jos junnaisi jossain jutussa, mikä olisi pakkopullaa?

Mulle oli joskus ihan selvää mikä musta tulee isona, mutta kappas eipäs ole enää, kun on tullut kokeiltua jo hommaa jos jonkin näköistä ja opiskeltuakin suurin osa elämästä. Kokeilemalla ne hommat selviää, mistä tykkää ja mistä ei. Ei kukaan pysty kertomaan, onko joku homma just sulle makuun vai ei. Kaikissa ammateissa varmasti on joku, kenelle se nykyinen duuni on unelmaduuni, eikä vaihtaisi kirveelläkään. Se voi olla toimarina, kirurgina, baarin narikassa tai kaupan hyllyjä täyttämässä, mutta jos homma enemmän ketuttaa kun antaa iloa, niin paras olisi pitää tuumaustauko ja pohtia minkä pitää muuttua, että nauttii olostaan täällä pallon päällä enemmän.

Mietin monesti sitä, milloin kannattaisi vaan pysyä siinä mukavuusalueella ja tyytyä nykyiseen tilanteeseen, eikä aina tavoitella enemmän. Uskon ettei ikinä mikään ammatti tai elämäntilanne ole täydellinen ja joskus täytyy vaan miettiä ne plussat ja miinukset, jatkaako samaa rataa vai vaihtaako suuntaa. Kuitenkin jos määrittelee tavoitteensa liian alhaalle, ei sekään kovin onnelliseksi tee. Kiva sitten vanhoina päiviä katua, kun on tuhlannut aikansa johonkin, mikä oli vaan ihan jees, vaikka unelmoi vallan muusta.

yks tulevaisuudesta häikäistynyt minimies

Jokaisella on langat käsissä omaan elämään ja jos ei itse tee muutosta ja tavoittele jotain isompaa ja parempaa, ei kukaan sitä sun (tai mun) puolesta tee. En tiedä tekeekö muut tätä, mutta mulla on joskus tapana sortua ajattelemaan, että kyllä tässä koko ajan parempaan ollaan menossa ja tulevaisuudessa esimerkiksi aikaa tai rahaa olisi enemmän. Miksi olisi, jos ei erityisemmin pyri muutoksiin. Toki joo, lapset kasvavat ja ainakin mun alalla palkka nousee vuosilisillä jonkin verran, mikä osaltaan vaikuttaa tilanteeseen. Uskon tyytyväisen tilanteen, ainakin omalla kohdalla, vaativan kuitenkin vähän enemmän vaivannäköä omasta takaa, että rahaa on sopivasti kaiken kivan tekemiseen ja myös aikaa tehdä sitä kaikkea kivaa.

Rakastan elämääni nyt ja nautin siitä, vaikkei se luonnollisesti ole tällä hetkellä ihan niin balanssissa pikku ipanan kanssa, kuin voisi olla. R on vallannut päässäni olevasta mind mapista aika monta kohtaa ja se on tällä hetkellä ihan ok. Nämä ovat kuitenkin niitä hetkiä, jotka jälkikäteen mietittynä eniten sydäntä lämmittävät. Pitääkin ajatella vähän pidemmälle ja siihen ”tavalliseen arkeen” kun päiväkoti alkaa ja työt jatkuvat, enkä kotirouvaile päiviäni, että mistä haluan viikkoni koostuvan.

Mun alkaa olla aika hypätä täältä mukavuusalueelta muihin juttuihin, muista säkin pitää tavoitteet korkealla ja pakkopulla minimissä.

-Jasu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *