Sopivasti joululahjoja ja nyyttärit joulupöytään

Personal
Muistatteko vielä sen lapsuuden kutkutuksen jouluaamuna? Voi vitsit, kun sen saisi takaisin. Onneksi joulu saa pian lisää merkitystä, kun lapsi kasvaa sen verran, että pääsee sitä hänen kutkutustaan vierestä seuraamaan, vaikken omaani enää saakaan takaisin.
 
Meidän perheessä on ollut jo useamman vuoden lahjaton joulu. Pieniä lahjoja kyllä annetaan, mutta ei mitenkään yhdessä tiettyyn aikaan kuusen alla tiptapin tahtiin. Itse koen varsinkin tärkeäksi muistaa R:n kummeja ja isovanhempia, vaikka ihan pienelläkin lahjalla. Kotona T:n kanssa olemme joka vuosi toisillemme jakaneet useammankin lahjan, joista osa on yleensä jotain yhteistä, esimerkiksi kodin käyttötavaraa. Sellaista tarpeettomien tavaroiden ylenpalttista ostelua en ymmärrä alkuunkaan ja näin on meillä onneksi pitkälti myös muidenkin perheenjäsenten mielestä. Siitä kertoo myös se, että R:n kummisetä sai eilen syntymäpäivälahjakseen leikkuulaudan ja juustohöylän, tarpeeseen tuli!
 
Lahjaton joulu ei todellakaan ole oma ideani ja vaati sulattelua alkuun, kun niin vuosia sitten päätettiin. Mielestäni olisi aivan ok, että jokainen halutessaan voisi tehdä vaikka itse jonkun purkillisen pipareita lahjaksi tai ostaa jotain ihan pientä tarpeellista. Toisaalta meillä on kyllä niin hervottoman iso suku, että pipareiden väsäämiselle saisi uhrata kokonaisen päivän, että jokainen saisi omansa, eikä meillä ole R:n lisäksi muita pieniä lapsia suvussa (tällä hetkellä) ja lapsillehan ne lahjat tärkeämpiä ovat. Kuitenkin meillä melkein jo perinteeksi tullut tapa tehdä jouluksi nyyttäri meiningillä tarjottavat yhteiseen pöytään, on tavallaan kivasti korvannut lahjojen antamisen niin, että jokainen kuitenkin antaa ”lahjan” ruuan muodossa. 
 
 

T:n ja minun perheistä melkein kaikki asuvat Tampereella, mikä helpottaa suunnattomasti joulun järjestelyjä, eikä tarvitse arpoa kenen vanhemmilla ollaan minäkin jouluna. Niitä lahjojakin päästään antamaan joka joulu T:n perheen luona, jonne yhä on kutsuttu jopa joulupukki mikä tuntuu ihan Amerikan touhulta meidän perheen ”anti-jouluun” verrattuna (heh). Kuulin jopa huhua, että meidän perheessä oli ollut puhetta, ettei tänä jouluna syötäisi edes jouluruokaa. Miten olisi sushi joulupöydässä? Ehkä siitä voisi tehdä uuden jouluperinteen!



Joulu on viimeinen asia mihin pitäisi stressihormoneja kuluttaa ja mielestäni juurikin se vuoden (toisiksi) viimeinen juhla, jolloin voi vain rentoutua ja nauttia vielä vuoden viimeisistä päivistä ennen uuden vuoden uusia jännittäviä tuulia. Kyllä sen joulufiiliksen saa vaikka antaisi vain yhden lahjan ja söisi pizzaa kynttilänvalossa (kokeiltiin tätä T:n kanssa kaksin, muutama joulu takaperin ja se oli oikeastaan aika täydellistä, suosittelen!). Tärkeintä on rakkaat ihmiset ympärillä ja rento fiilis. Vaikka myönnänkin odottavani sitä, kun sukuun tulee lisää lapsia ja pääsee vierestä heidän intoaan seuraamaan, uskon kuitenkin, että heillekin on tärkeintä se iloinen, stressitön meno eikä niinkään ne kalliit legopalikat ja viimeisen päälle katettu joulupöytä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *