Kun R:n etuhampaat poistettiin nukutuksessa (ja autoon tuli lommo)

Personal

Meidän perhe koki pari viikkoa sitten epäonnen 15 minuuttia, kun samaan aikaan kolhittiin autoa ja hampaita:

Ajelimme hakemaan esikoista mummin tyköä hoidosta, kun vasenta kaistaa ajaessamme, oikeaa kaistaa ajava auto vaihtoi kaistaa suoraa meidän päälle, vilkaisematta sivulleen. Henkilövahingoilta selvittiin ja puhelinnumerot syyllisen kanssa vaihtuivat draamattomasti viereisellä huoltsikalla. 

Kun pääsimme jatkamaan matkaa ja saavuimme viimein mummilaan, selvisi että meidän kävelemään opettelija oli kaatunut suu auki lattiaan ja lohkaissut hampaansa. Juuri samoihin aikoihin tapahtuneen kolarin kanssa!

Oli jo ilta joten odotimme seuraavaan aamuun, kun työpaikkani ovet hammaslääkäriin aukenivat ja päästiin näyttämään pienen potilaan hammas lääkärille. Tällaisessa tilanteessa oli kyllä hyötyä olla koulutukselta hammashoitaja ja hitusen paremmin kartalla millaisesta vauriosta saattaa olla kyse ja miten tästä mahdollisesti edetään.

Loppujen lopuksi, kuusi päivää myöhemmin, R päätyi TAYS:in lasten kirurgian osastolle. Nukutuksessa huomattiin että lohjenneen hampaan viereisen hampaan, melko pienen näköinen lohkeama oli sekin hampaan ytimeen asti. Niinpä hampaita päädyttiin poistamaan yhden sijaan kaksi.

Nukutus ja poistotoimenpide sujuivat ongelmitta. Tietysti se kaikki sairaala, heräämö ja tuntemattomat hoitajat aiheutti jännitysmomentteja ipanalle ja mua jännitti kaikki vähintäänkin yhtä paljon. 

Meillä kun on jo kokemusta sairaalasta ja takapakeista, olin hiljaa mielessäni ihan valmistautunut siihen että visiitti venyy. Lääkäri olikin kirjannut, että olisi hyvä varautua sairaalassa yöpymiseen. Osastolle saa jäädä lattialle (patjalle) toinen vanhemmista yöksi eli yksinään ei lasta tarvitse yöksi jättää.

Heräämöstä heräsi kärttyinen ja väsyneen oloinen pikkumies. Pahaa mieltä kesti tunnin verran, kunnes epäonnisen päikkäriyrityksen jälkeen päädyttiin T:n kanssa antamaan kylmää smoothieta, mikä ei aiheuttanut pahoinvointia (kuten ruoka joskus nukutuksen jälkeen) ja sai paremman mielen. Pakkasin lapselle sairaalaan reilusti omia tuttuja eväitä mukaan. Sairaalassa tarjottavasta ruuastakin meni alas osa ja sairaalan apukeittiössä oli lisäksi vapaassa käytössä erilaisia pilttejä ja jugurttia sai hoitajilta pyydettäessä.

Meidän kotona käynnissä oleva remontti on tehnyt R:stä porakonefanin. Siksi ostin sairaalaan uuden leikkiporakoneen, jota pari tuntia rämpytettyään ipana simahti viimeinkin, omiin matkarattaisiinsa. Sairaalasänkyyn nukuttaminen oli melkoista taistelua kun kaikki ympärillä oli uutta, eikä R edes nuku kotonakaan pinnasängyssä. Sairaalan sänky päätyikin meillä leikkikehäksi, jota oli kiva rynkyttää laidasta kiinni pitäen (hups).

Uusi leluporakone oli R:n mielestä päheistä pähein ja mulle tuli parempi mieli, kun sain rankkaan päivään jonkun piristävän tekijän. Edellisenä päivänä ostettu porakone sai mut ihan naurettavan hyvälle tuulelle jo kaupassa, kun tiesin miten se ilahduttaa tulevan omistajansa sairaalassa. Hyvin käytetty 14,90e. 

Pitkien päiväunien ja sairaalan leikkihuoneessa leikittyjen touhukkaiden leikkien jälkeen, pääsimme omaan kotiin yöksi, iltapäivä kuudelta. Kerrankin kummemmilta takapakeilta vältyttiin (aluksi kotiutumisen piti olla jo 13.30) ja kyllä oma sänky tuntui meistä kaikista niin hyvältä, kun oli varautunut nukkumaan sairaalan lattialla. 

Toimenpiteestä toipuminen on sujunut tosi hyvin. Tapaturmasta tulee kohta kaksi viikkoa ja itse hampaiden poistosta on nyt viikko ja yksi päivä. Tikit sulavat parin viikon sisään ja tämä aika on hyvä syödä pehmeää ruokaa, pitää poistoalue puhtaana ja välttää alueen turhaa ronkkimista. Ensimmäiset neljä päivää pyyhin iltaisin hampaiden pesun jälkeen poistoalueen sairaalasta saaduilla, steriilisti pakatuilla sideharsotaitoksilla. Tutti kerää pöpöjä, eikä hammaslääkäri siksi suositellut sen käyttöä, ellei se ole kiehautettu putipuhtaaksi. Päätettiinkin, että nyt onkin siis hyvä aika luopua tutista, eikä sitä poistojen jälkeen olla käytetty. Lukuunottamatta sitä, kun hain tuttisuisen lapsen heräämöstä, lääkärin juuri 5 minuuttia ennen kerrottuaan meille vanhemmille, ettei tutin käyttöä suositella (mitä pienistä). 

Nyt pikkumiehen hymy on yhdistelmä lätkälegendaa, Stranger thingsin Dustinia ja vampyyria <3

(niin ja auto menee huomenna korjaukseen)

-Jasu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *