FOMOtta paras

Personal

Tammikuu ja erityisesti viimeiset pari viikkoa ovat olleet kiireisiä. Lukuun ottamatta sitä, että olemme sairastelleet, on mukaan mahtunut elämyksellisiä päiviä ystävien, musiikin ja hyvän ruuan siivittämänä.

Vaikka kaikki vilske olisikin kivaa tekemistä, tarvitsen sen oman ajan, ihan yksin, kaikessa rauhassa, että pääsen lataamaan akut täyteen.

Kaikkia vuorokauden tunteja ei tarvitse käyttää mitenkään järkevästi, itseään kehittäen. Eikä edes tehden mitään erityisen kivaa ja elämyksellistä. Vaikka rakastan esimerkiksi urheilla ja käydä keikoilla, en silti haluaisi käyttää kaikkea vapaa aikaani niihin, vaan jotta nauttisin näistä minulle rakkaista asioista, tarvitsen välillä myös aikaa vain olla. Kun saan käyttää päivän tehden ihan mitä lystää, ilman aikataulua, pystyn taas nauttimaan siitä, kun pääsee hyödyntämään jokaisen hetken päivästä aktiivisesti.

Toiselle täydet vuorokaudet ovat oikea tapa elää ja toiset tarvitsevat sen lorvimisen, jotta elämä ei tunnu suorittamiselta. Pieni paine siitä, että tekee jotain järkevää ja kehittää itseään, menee eteenpäin elämässä ja saavuttaa (omassa mittakaavassaan) jotain isoa on hyvä ja auttaa saavuttamaan unelmia. Täytyy kuitenkin myös nauttia itse siitä matkasta niihin unelmiin ja haaveidensa elämään.

Alan jo tottua siihen, ettei kaikkia ole rakennettu samalla tavalla jaksamaan viikon ympäri, hurjalla tahdilla hiihtäen. Ja se on ihan OK. Jokaisen vaan täytyy löytää se oma balanssinsa, miten omaa elämää on kaikista antoisinta elää. Kolmen päivän festariviikonloppu on jollekin unelma, mutta kaikessa tylsyydessään, itse tsekkaan mieluummin pari lemppari artistia ja nukun kunnon yö unet omassa sängyssä, potematta sen kummempaa FOMOa asiasta.

Tässä R:n kanssa kotona ollessa on välillä tullut tunne, etten tee mitään järkevää ja kaikki junnaa paikallaan. Tietenkään tämä ei ole totta, joka päivähän saan seurata lapseni kehitystä, nyt kun se on kaikista hurjimmassa nousukiidossa. Nautin myös siitä, että koti on siisti (edes jotenkuten) ja ruuaksi on muutakin kuin puolivalmista (välillä). Voisin käyttää ajan, jonka käytän siivoamiseen ja ruuan laittoon, vaikka uuden kielen opiskeluun, mutta koska nautin siististä kodista ja hyvästä ruuasta enemmän, panostan mieluummin siihen, enkä aiheuta itselleni stressiä tekemällä jotain itselleni kuormittavaa. Kotona oleminen, mikä välillä tuntuu paikallaan junnaamiselta, onkin oikeastaan herättänyt paljon uusia ajatuksia siitä, mitä todella elämässä haluan tehdä ja mitkä ovat ne päällimmäiset prioriteetit, joista haluan pitää kiinni ja mihin panostaa.

Joskus elämässä tarvitaan aikaa etsiä sitä oikeaa paikkaansa, eikä sekään ole hukkaan heitettyä aikaa, vaan se myös voi poikia jotain. Jos ei muuta niin hauskoja kokemuksia ja oppeja, joita ei välttämättä oppisi pänttäämällä tai pitkää päivää töissä puurtamalla.

Just tällainen löysäily viikonloppu perheen kanssa, ilman aikataulua oli sitä mitä tarvittiin nyt. Ei mitään järkevää tai kehittävää, eikä edes ennenkuulumattoman hauskaa tai elämyksellistä.

3300cookie-checkFOMOtta paras

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *