Täällä kokkaan minä.

Food Personal
Olen ollut kasvissyöjä yläasteelta asti. Tuolloin liha ällötti minua. Ajatus siitä, että lautasellani kököttävä pihvi on joskus omistanut liikkuvat jalat, ei vaan herättänyt ruokahalua. Ensin söin lihaa, jos se oli hyvin piilotettu johonkin ruokaan esim. laatikkoon, lisäksi kalaa söin vielä parisen vuotta. Kala jäi lopullisesti siinä vaiheessa, kun myin kalaa toreilla useamman vuoden. Se tuoreen kalan ja rasvan haju, kun eivät ole miellyttävimmästä päästä.
Myöhemmin kasvissyönnin syyksi alkoi muodostua vahvasti myös eettiset ja ekologiset näkökulmat. Syön kuitenkin maitotuotteita ja kananmunaa, vaikka en näitä juuri kotiin ostakaan. Jos menen kaverille kylään ja tarjolla on kuppikakku kermavaahdolla, ei ole epäilystäkään, ettenkö mässyttäisi leivosta naamariin hymyssä suin. Lisäksi syön juustoa, mitä ostan myös kotiin. Sen suhteen olen kyllä vähentänyt ja kiinnitän huomiota montako siivua sitä tulee päivässä syötyä.
 photo UNADJUSTEDNONRAW_thumb_cc0_zpsxa7asvlw.jpg
Onneksi nykyään kaupassa on tosi paljon vaihtoehtoja eläinperäisille tuotteille.

Ruoka on kuitenkin nautinnon aihe, enkä halua tehdä siitä itselleni mörköä. Koen, että ruuan suhteen nimenomaan ne kuuluisat pienet teot vaikuttavat. Se, ettei syö joka päivä lihaa tai vähentää maidon juontia, on jo hyvä askel ja suunta ylöspäin. Mielestäni kasvissyöntiä ei myöskään pitäisi ajatella niin kovin mustavalkoisesti, sillä se antaa siitä helposti liian haastavan kuvan. Varsinkin jos liha on kuulunut ruokavalioon vahvana osana ja syyt kasvissyöntiin ovat tiukasti ekologiset, eikä kanan ennen kävellyt koipi tuo kylmiä väreitä, voi kala-ateria viikossa tai satunnainen burgeri olla OK vaihtoehto.

Minun kasvissyöntini on varmasti osin muovannut myös mieheni suhtautumista ruokaan. Kun kuulee päivästä toiseen kaikenlaisia faktoja lihasta, ja seuraa vierestä puolison lihatonta syömiskulttuuria, niin kyllähän sitä alkaa tavoille oppia (heh). Toistaiseksi ainakin mieheni syö kasvisruokaa kotona, mutta ravintolassa ja kylässä lihaa. Aikomuksemme Pikku-miehen suhteen on, että hän syö kalaa, kananmunaa ja maitotuotteita, kunnes määrittämättömän ajan päästä, kun aika on hyvä, hän voi itse alkaa muovaaman syömisiään suuntaan tai toiseen. Lähinnä yritämme kasvatuksen kannalta pyrkiä siihen, että lapselle olisi selvää, ettei broileri ole kasvanut kaupan kylmätiskillä ja kalallakin on tuntoaisti. Se, miten tämä meillä toteutetaan, jää nähtäväksi.
Ruuat kotona tällä hetkellä teen useammin minä. Mieheni on parempi kokki, mutta koska olen kotona ja miehellä on yhdeksän tuntiset työpäivät, niin luonnollisesti minulle jää enemmän aikaa häärätä köökissä. Ruuanlaittoni on Erittäin vapaalla kädellä työstettyä soveltamista, enkä juuri käytä mittakauhoja. Vaikkakin olen tässä asiassa hieman tapojani parantanut mieheni vinkkiä kuunnellen. En myöskään ole järin tarkka ruuan ulkonäöstä ja ”maku on tärkein” lausahdus kuuluu meidän keittiössä lähes viikoittain.
 photo UNADJUSTEDNONRAW_thumb_cd2_zpsd6r6kmpu.jpg
Tällä lautasella kaikki paitsi munakoiso, kesäkurpitsa ja linssit on puolivalmiina pakkasesta. Joskus saa olla laiska!

Näinä kasvissyöjän vuosinani, minulta on useaan otteeseen kysytty mitä syön ja pyydetty vinkkejä omaan kasviskeittiöön, joten pyrin jakamaan niitä täällä blogin puolella ajan saatossa mahdollisimman monipuolisesti, jotta jokaiselle halukkaalle jäisi jotain käteen
omiin kokkailuihin.

 photo UNADJUSTEDNONRAW_thumb_cdb_zpsjzpq76mj.jpg
Eilisen hulinan täyteisen päivän pikainen linssikeitto.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *