Vanhempien rutiinit

Family Personal

Vietimme isänpäivän rennosti. Agenda oli saada nauttia tavallista rauhallisempi ja runsaampi aamiainen yhdessä perheenä. Aamut ovat meillä yleensä täyttä hulinaa, kakkapyllyjen ja karvapyllyjen pyörityksessä, niinpä isikin oli oikein tyytyväinen tähän iisiin isänpäivään ilman sen kummempaa hössötystä. Myöhemmin lähdimme kahvittelu kierrokselle meidän molempien vanhemmille.

T:n vanhemmilla kahvipöytä keskustelu päätyi siihen, miten T on menossa Helsinkiin töihin tiistaina ja moneltako hän olisi kotona kyseisenä päivänä. Hän kertoi tulevansa kotiin vasta illalla, joten heitin muka-niin-loukkaantuneena, että meiltä jää nyt tiistain kauppareissu tekemättä.
Olemme siis sattumalta käyneet jo kaksi kertaa putkeen tekemässä viikon ruoka-ostokset tiistaina, niinpä vitsailimme aiheesta juuri edeltävänä päivänä, miten vielä 90-vuotiaina kävisimme kaupassa ainoastaan tiistaisin ja jos ei tiistaina kauppaan jostain syystä pääsisi, niin sitten vaikka nääntyisimme nälkään.

Tästäpä siis kahvipöydässä riemu ratkesi ja koko porukka kikatti vedet silmissä heitellen sarkastisia heittoja lisää kehään minkä kerkesi.  Miten joko soittaisin T:n pomolle, että  ”mies kotiin kauppareissuun mennessä tai tulee tupen rapinat” tai ”tulemme R:n kanssa mukaan Helsinkiin, jotta voisimme kaikki käydä yhdessä kaupassa.”  No loppujen lopuksi päädyimme siihen, että kauppa reissu varmaan onnistuu myös joku muu päivä.

Maanantaina kärsin hienoisesta stressistä ja koin ahdistusta kaikista kasaantuvista hommista. Ei siis mitään tavallisesta poikkeavaa, perus jutut, pitäisi imuroida, käydä mummilla ja tehdä ruokaa jne.  Siinä imurin varressa roikkuessani aloin miettimään, miten oikeastaan ei olisi hullumpi ajatus aikatauluttaa viikkoa vähän selkeämmäksi. Tunnetusti lapsille rutiinit tuovat turvaa ja rytmiä elämään. Miksipä ei kokeilisi itsekin.  Jospa merkitsisi vaikka ihan kalenteriin ne tavallisetkin viikoittaiset jutut, että maanantaina teen ruuan ja käyn lenkillä, tiistaina käydään kaupassa, keskiviikkona kirjoitan ja harjaan koirat ja sitä rataa.
Välillä kun on kotona lapsen kanssa, tulee asetettua itselleen liikaa ”tavoitteita” yhdelle päivälle. Pelkästään jo tavallinen arjen pyöritys vaipanvaihtoineen ja koiralenkkeineen vaatii yllättävän paljon aikaa. Varsinkin, kun R oli vielä ihan pieni, päivät olivat niin kiireisiä, että päätinkin tietoisesti pitää hetken päivästä, jolloin istun alas syömään enkä tee samalla yhtikäs mitään.
Lapsiperheessä, kun vanhemmat yrittävät molemmat pitää kiinni omista harrastuksista, yhteisestä ajasta perheen kanssa ja siihen vielä survoa siivu sosiaalista aikaa ystävien kanssa, niin tarkemmin ajateltuna, vakiintunut kauppareissu tiistaisin ei oikeastaan olekaan niin hullunkurinen ajatus.
Toki homma kääntyy päälaelleen, jos sitten tulee paineita siitä, ettei tiistaille voi ikinä sopia mitään, koska jääkaappi on täytettävä juuri kyseisenä päivänä. Pieni suuntaa antava aikataulutus kuitenkin antaa kivat raamit viikolle, eikä tule niin helposti tunne hommien kasaantumisesta, kun on jo valmiiksi jakanut ne tietyille päiville.

 photo IMG_20181006_210607_zpsgzet44tg.jpeg
Muistakaa vanhemmat viettää myös kahdenkeskeistä aikaa <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *