Parisuhde vauvan jälkeen

Family

Tänään on T:n syntymäpäivä, jonka kunniaksi päätin kirjoittaa parisuhdepostauksen!
Lähinnä pohdin parisuhdetta siitä näkökulmasta, mitä haasteita siihen on tullut vauvan saavuttua taloon ja miten se on muuttunut.
 
Vauvan kanssa kotona oleminen ei ole todellakaan aina helppoa ja on joinain päivinä täysin verrattavissa työpäivään. Välillä olen kaivannut töihin pitämään pientä lomaa kaikesta rumbasta kotona. Kotona kun ei aina saa niitä kahta vartin kahvitaukoa ja rauhallista puolen tunnin ruokkista. Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka työnteko välillä kuulostaisikin lomalta, ei töistä tuleva kumppanikaan ole välttämättä ollut jalat pöydällä kahvia hörppien koko päivää. Joten tilanne vaatii paaaljon ymmärrystä, kun molempia väsyttää, nälättää ja muuta vastaavaa ja tekisi vaan mieli patistaa toista kotihommiin, joita et ole saanut tehtyä koko päivänä jonkun roikkuessa koko ajan puntista. Tosi tosi tärkeä juttu on arvostaa toista ja sitä mitä hän on töissä tai kotona tehnyt koko päivän. Kaikki miehet tai naiset (riippuu, kumpi on kotona) eivät välttämättä täysin tiedä millaista se arki kotona on, joseivät ole itse lasta hoitaneet yksin pitkiä aikoja. Ja taas voisin kuvitella, että se puolisko kumpi töissä käy, saattaa helposti tuntea, ettei saa arvostusta siitä, että elättää perhettä toisen ollessa kotona lasta hoitamassa. Molemmat tekevät siis supertärkeää duunia, joten kiitos kuuluu tasapuolisesti molemmille. Uskon, että meidän parisuhteessa arvostus toista kohtaan on kasvanut entisestään lapsen saamisen myötä.
 
Nyt kun meitä on kolme, panostamme ehkä vieläkin enemmän parisuhteeseen, koska syitä pitää suhde hyvänä on nyt yksi olennainen tekijä lisää. Jos minä olen esimerkiksi alkamassa nipottaa jostain turhasta, pidän mielessä sen, millaisen esimerkin annan R:lle. Tätä en tosiaan muista aina (heh), mutta yritystä on pelissä!
 
Mikä aiheuttaa välillä kitkaa meidän parisuhteessa on se, miten olen ihan eri tavalla alkanut arvioimaan omaa ja T:n käyttäytymistä esimerkiksi puhelimen kanssa, koska en halua, että R saa sellaisen esimerkin, että on ok räplätä luuria ruokapöydässä tai kun keskustellaan jostain. Eli tavallaan yritän enemmän kiinnittää huomiota omaan käyttäytymiseeni ja tekemisiini, mikä vaikuttaa myös parisuhteeseen, kun yritetään molemmat pitää kiinni omista periaatteistamme.
 
Me puhuttiin mahdollisista haasteista jo ennen R:n syntymää ja kun ne sisäistää ja ottaa huomioon arjessa, niin se auttaa selviytymään niistä kivikkoisemmista vaiheista.
Täytyy myös muistaa, etteivät rankat ajat vauvan kanssa kestä loputtomiin. Olenkin myös ääneen pohtinut sitä, miten mielestäni olisi hyvä antaa toiselle armoa, erityisesti silloin kun on rankinta vauvan kanssa ja jos arjessa jaksaminen on koetuksella. Kuulemma moni parisuhde päättyy pikkulapsiaikaan eroon, mikä on sääli, sillä se ei ainakaan suurimmalle osalle (ellei suunnittele suurperhettä) ole sitä tavallista arkea, vaan vaatii tuplasti enemmän panostusta. Jos ja kun parisuhde kestää vauva-arjen vuoristoradan, on suhteeseen toivottavasti tullut paljon enemmän sisältöä, eivätkä pienet töyssyt tunnu enää niin pahoilta, kun ne voi kaiken koetun jälkeen jakaa yhdessä toisen kanssa.
 
Ei olla oltu mitään bilehirmuja ennen vauvaa ja molemmille tärkeitä asioista arjessa ovat aika perusjutut, ystävät, urheilu ja niin edelleen. Muutos entisestä ei siis ollut niin iso, kuin se voisi olla toisessa ääripäässä elävälle pariskunnalle. Kun vaan muistaisi antaa toiselle tilaa toteuttaa itseään ja niitä tärkeitä asioita kodin ulkopuolellakin, vaikka se olisikin pois yhteisestä ajasta. Tai muistaa ottaa sitä aikaa itselleen, mikä on itselleni ehkä isompi haaste…
 

Oikeastaan lukuun ottamatta meidän kamalan raskasta alkuaikaa, kun R oli pitkään sairaalassa, vauva-aika ei ole ollut ollenkaan niin paha kuin ajattelin ennen vauvaa! Väsymystä ja kiukuttelua on ollut kaikkien osalta, mutta ei mitenkään jatkuvasti. Ensimmäiset 3 kuukautta olivat raskaimmat pienen vauvan kanssa, suurimpana syynä, että tuona aikana pumppasin vielä kaiken maidon. Kyllähän se vauva parisuhdetta muuttaa, mutta jos peruspilarit ovat paikallaan jo ennen vauvaa ja päässä pyörivistä asioista puhutaan avoimesti, niin sillä pääsee pitkälle, tai ainakin me ollaan päästy



Tältä näytti ennen vauvaa…

 
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *