Parvekkeella

Kun vauva tuli koirakotiin

Family

Me vanhemmat olimme melko luottavaisin mielin odotusaikana, että koirat kyllä tottuvat uuteen vauvaan. Koirat vaistoavat herkästi ihmisten mielentilan, kuten jännityksen ja pelon. Luotin siihen, että jos vauvan vaan ottaa mukaan telmimään koirien kanssa, tekemättä siitä sen suurempaa numeroa kieltämällä ja vauhkoamalla niin koirat kyllä tajuavat, ettei ole syytä huoleen.

Enemmän jännitti, että entä jos vauva on allerginen ja koirista joudutaan luopumaan sen takia. Toki se on yhä mahdollisuus, että allergia puhkeaa, mutta jotenkin kuitenkin uskon siedätyshoidon tepsineen vauvan saadessa kunnon annoksen pöpöjä koirien kanssa samoilla lattioilla leikkien. 

Suositellaan, että ennen kuin vauva kotiutuu sairaalasta, on hyvä tuoda vauvan hajua kotiin koirille haisteltavaksi, esimerkiksi harso tai pissavaippa. R oli vähän vajaa kuukauden sairaalassa synnytyksen jälkeen ja niinpä vauvan haju tuli varmasti tutuksi hauvoille jo tänä aikana. Kun vihdoin päästiin koko poppoo kotiin sairaalasta, ei koiria juuri kiinnostanut vauva. Lieneekö tämä sitten sattumaa, tuotujen vauvahajujen totuttamaa vai meidän vanhempien rentoa asennetta, mutta koirat ottivat käärön vastaan muutamalla nuuhkaisulla.

Koitin ohjeistaa meillä kyläileviä vieraita huomioimaan myös koirat ja siihen, ettei koiria tulisi suotta häätää vauvan läheltä pois. Ei se vauva siihen kuole, jos saakin koiran kuolaa poskellensa, siltä kun ei loppupeleissä pysty välttymään (varsinkaan enää). 

Meidän toinen koira ei ole ollut meillä ihan pennusta asti ja on saanut entisessä elämässään ilmeisesti huonoja kokemuksia vähän kaikesta. Se haukkui ennen kaikelle mikä liikkuu, rekat, juoksijat, riehuvat lapset ja ylipäätään ihmiset, jotka tekivät jotain yllättävää. Vähän jännittikin, että kuinka stressaavaksi koira kokee uuden vauvan. Nyt se on siedätetty kuitenkin jo melko hyvin kaikkeen, eikä liikkumaan opetteleva 10 kuukautinenkaan ole sen mielestä enää niin kamala kuin se olisi varmasti silloin aluksi meille tultuaan ollut.

Onneksi vauvakin oppii hiljalleen liikkumaan enemmän, niin koirakin samaan tahtiin totuttelee uusiin arvaamattomiin taaperon liikkeisiin.

Meidän toinen koira taas, on sellainen hali-nalle, joka ei ole moksiskaan yhtään mistään ja on ollut mukana jopa Pride-kulkueessa, innosta piukeana ihmisistä ja äksönistä. Sillä voi olla myös positiivista vaikutusta meidän stressaaja koiraan. Kun sen kaveri on noin överi lunki, niin eihän se itsekkään jaksa stressata pienistä. 

Nyt R oppii kokoajan liikkumaan paremmin ja kädet huitovat ympäriinsä jatkuvasti. Koirat ovat ottaneet vauvan tahattomat huitaisut rauhallisesti ja ymmärtävät lähteä pois, jos ipana konttaa uhkaavasti kohti, ennen kuin hellähkö läpsäisy osuu kuonoon tai tarraa häntään. Koirien ei mielestäni kuulukaan tottua kaikkiin lasten leikkeihin, jotka sisältävät esim. hännästä vetämistä tai Ryhmä Hau-vaatteiden pukemista koiralle, vaan aion kyllä opettaa lapsen heti kun mahdollista siihen, ettei koira ole lelu ja tarvitsee omaa välillä omaa tilaa leikeiltä ja haleilta.

Olemme hoitaneet koirien ulkoilutukset niin, että T vie koirat aamulla ennen töitä, me teemme päivälenkin yhdessä R:n kanssa ja illalla taas minä yleensä vien. Lenkit koirien ja ipanan kanssa sujuvat vaihtelevasti. R on useimmiten mulla kantorepussa tai jos käydään pitkällä lenkillä tai on kova tuuli (tai muita luonnonilmiöitä) niin lenkki sujuu suojaisasti rattaissa. Kaikki se pukeminen ja koirien pesu harvoin menee ihan sutjakkaasti hymyssä suin.

Lenkille lähteminen on erityisesti raskasta, jos ollaan sairasteltu tai on muuten vaan itkuinen kitinä päivä. Jos T on poissa pitempään ja kaikki lenkit tehdään kaksin R:n kanssa, niin on kyllä hurja helpotus taas, kun apu tulee kotiin. On tosi hankalaa saada välillä aikataulutettua esim. iltalenkki ja aamulenkki niin, ettei lenkkien väli venyisi koirilla kamalan pitkäksi, kun samalla pitää huomioida miten lapsi menee nukkumaan, herää, syö iltapalaa ja niin edelleen.

Koirat ovat kyllä tottuneet yllättävän hyvin siihen, että lenkille lähtemisen valmisteluissa kestää ja kestää. Monesti voi mennä vartti, kun koirat jo istuskelevat eteisessä hihnoissaan ja me vielä puetaan ja etsitään milloin mitäkin tuttia tai avaimia mukaan lenkille. Meidän koirat kun eivät ole ihan rauhallisimmasta päästä, on tuo paikallaan odottaminen todellinen saavutus (heh).

On ihana nähdä kuinka R tykkää koirista ja nauraa aina kun niiden kanssa halii ja rapsuttelee tai heitellään yhdessä palloa. Uskon, että kolmikosta tulee toisilleen vielä rakkaampia, kun R kasvaa. Erityisesti kun R oli ihan pieni vauva, toinen koirista vahti vauvan unia, kuono unipesään nojaten. Nyt talvella kun R on nukkunut päikkäreitä partsilla, molemmat koirat rientävät heti oven taa kun itkuhälytin ilmoittaa, että siellä ollaan hereillä. Voinkin aina luottaa siihen, että jos en sattuisi kuulemaan itkuhälytintä, niin kyllä varmasti koirat kertoisivat kun on aika hakea yksi lauman jäsen sisälle. <3

nukkuva vauva ja Kasper

-Jasu

4380cookie-checkKun vauva tuli koirakotiin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *