2018: teho-hoitoa ja vauvakuplaa

Family Personal

Yllätin itseni eilen olemalla tosi innoissani, tästä tulevasta vuodesta ja hieman haikea viime vuodesta, vaikka se olikin kaukana ruusuilla tanssimisesta. Siksi tämä teksti.

Varaudun yleensä kaikkeen hyvin. Niinpä osasin varautua myös vaikka minkälaisiin mahdollisiin yllätyksiin, mitä lapsen saaminen, synnyttäminen, odottaminen ja muu siihen liittyvä voisi pitää sisällään. En kuitenkaan jotenkin osannut yhtään varautua siihen, että vastasyntynyt joutuisikin teho-osastolle, vielä sylistäni perhehuoneesta. En varsinkaan osannut varautua siihen, että hoitajan arvio maksimissaan neljän vuorokauden hoitojaksosta venyisi, enkä siihen, ettei edes lääkärin arvio maksimissaan kahden viikon hoitojaksosta riittäisi. R:n lähes kuukauden mittainen sairaalahoito oli meille vanhemmille todella raskas ja itselleni, joka ei voi sietää tilannetta, jossa ei voi vaikuttaa mihinkään, varmaan yksi pahimmista painajaisistani. Varsinkin, kun kyseessä on oma lapsi.

Onneksi juuri oli syntynyt jotain niin uskomattoman rakasta, minkä takia jaksoimme sen kuukauden ja onneksi meillä vanhemmilla oli toisemme, lähipiiriä unohtamatta, tukena läpi kaikkien tunteiden.

Ihmetellen ja ihaillen heitä, ketkä joutuvat vielä pahempaan tilanteeseen, sairaalakierteeseen, joka kestää jopa vuosia. Kai ihminen vaan kestää juuri sen verran, kun on pakko.

Vuosi 2018 oli vauvavuosi. Ja hyvä sellainen, alun vastoinkäymisistä huolimatta. Tarkoitukseni olikin hidastaa ja nauttia arjesta, pienistä hetkistä ja pienestä tulokkaasta. Ei siihen kuitenkaan olisi pystynyt, jos ei välillä olisi napannut vähän itselleen myös aikaa. Näin taakse päin ajateltuna vuosi sisälsi yllättävän paljon kaikkea kivaa, myös vauvakuplan ulkopuolella. Ihan täysin en pystynyt rentoutumaan ja olemaan ajattelematta mahdollisia tulevia opintoja, töitä, kotia, ulkomaan matkoja ja ihan kaikkea maan ja taivaan välillä. Niin hetkessä eläminen todellakin vaatii opettelua täällä päässä.

Kaikin puolin monipuolinen vuosi takana. Se vei voimat viimeistä pisaraa myöten, mutta onnistui silti antamaan sitäkin enemmän.

Vuosi 2019 voi tuoda vaikka mitä tullessaan ja sisältää aika monta kysymysmerkkiä. Siksi odotankin innolla mitä kaikkea se lopulta antaa! Vastaanotan sen kuten varmaan jokaisen vuoden, yrittämällä stressata vähemmän ja nauttia pienistä iloista. Loppuun vielä kliseinen tosiasia: elämä on tässä ja nyt eikä huomenna, joten eletään sen mukaisesti.

Antoisaa vuotta 2019! Tehdään siitäkin muistamisen arvoinen ♡

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *